Tekstit

Kevään ensisato + vähän kierrätyksestä

Kuva
Herneet, kikherneet ja porkkanankannat antoivat ensimmäisen sadon. Herneenversot ovat ihanan makeita ja herkullisia. Kikherneen versoista tarttuu ensin kieleen erikoisempi kitkerä mutta imelä maku. Pureskeltaessa se maistuu herneeltä, mutta ei ole yhtä makea. Kokeilusta opin, että tykkään kikherneestä enemmän herneen muodossa. Vaikka netissä on ohjeita kikherneen versotukseen syötäväksi, alkoi minua hieman epäilyttämään versojen terveellisyys kummallisen maun takia. Porkkanan versot maistuvat ihan persiljalta.  Herneen ja porkkanan versot olin ajatellut laittaa salaattiin, mutta ne napsittiin herkkupaloina heti parempiin suihin. Kikherneen versoja en uskaltanut maistiaisen jälkeen tarjota syötäväksi, mutta ne ovat niin kauniita, että laitoin ne nätisti esille. Posliinipurkki löytyi viime viikolla taloyhtiön lasinkeräyslaatikosta. Joku oli hylännyt sinne muovipussillisen astioita ja lasipurkkeja, jotka lajittelin oikeisiin jäteastioihin. Siistit ja ehyet astiat o

Kännykkä meni rikki — kestääkö ostolakko?

Kuva
Kirpsakka pyörälenkki pakkasessa teki hyvää kännykän omistajalle mutta ei kännykälle. Auts. Näyttö meni rikki. Vieläkö ostolakkolaisen kantti kestää? Hätä ei ole tämän näköinen: nyt kaivetaan kaapista vanhat kännykät. Miehellä on valittavanaan kuusi vaihtoehtoa: Huawei, Honor, Samsung, Nufone ja kaksi Nokiaa. Samsung, Huawei ja Honor putoavat ehdokaslistalta heti kättelyssä, koska näytöistä irtoaa teräviä lasinsiruja. Nokialaisilla käy huono tuuri: pienempään ei ole laturia ja suurempaan ei kerta kaikkiaan keksitä salasanaa 76 yrityksestä huolimatta. Niinpä jäljelle jää pienen pieni Nufone. Mies vaihtaa sim-kortin puhelimeen ja lähtee käymään kaupassa. Pian huomaan, että kauppalistasta unohtui jotain, ja soitan perään. Puhelu jää kuitenkin yksinpuheluksi, sillä pienen Nufone-ressukan mikrofoni ei toimi. Kotona mies vaihtaa sim-kortin takaisin edelliseen kännykkään, ja alkaa suunnitella suurta ostolakkopetosta. Samaan aikaan minä yritän epätoivoisesti murtaa Noki

Näin löydät kadonneen tavaran — 3 taktiikkaa

Kuva
Me ollaan ihan mestareita hukkaamaan tavaroita koko perhe. Jos jotain hyvää tavaroiden hukkaamisessa on, niin olen harjaantunut  mestarilöytäjäksi . Otan hukkaan menneen esineen löytämisen henkilökohtaisena haasteena, enkä lepää, ennen kuin tehtävä on suoritettu ja hukkunut tavara löytänyt takaisin omistajalleen. Kadonnut tavara on suuri mysteeri, jonka välttämättä haluan ratkaista. Listaan tähän alle parhaat tärpit, joilla löydät minkä tahansa kotona hukkaan menneen tavaran. Lakkaa etsimästä ja järjestele koti Tällä taktiikalla löytyy yleensä melkein kaikki, ja siksi tätä kannattaakin kokeilla aina ensimmäisenä. Samalla ennaltaehkäisee suuren määrän uusia hukkaanmenemisiä. Olemme tehneet kokeilevaa tutkimusta aiheesta: kun jotain on mennyt hukkaan, toinen aikuisista on etsinyt sitä ja toinen on järjestellyt kotia. Lähes aina tavara löytyy nopeammin järjestelemällä kuin etsimällä. Kun etsijä tutkii kapea-alaisesti paikkoja, missä luulee tavaran olevan, järjestelijä säntäile

Konsti-box

Kuva
Huomasin paikallislehdessä ilmoituksen uusien Konsti-boxien käyttöönotosta kirjastoihin ja kiinnostukseni heräsi. Varasin heti yhden meillekin lainaan, ja nyt saimme sen käyttöömme. Lapset viihtyivät pitkään rauhassa tutkimassa laatikon sisältöä, ja palaamme laatikolle jutskailemaan useita kertoja päivässä. Konsti-box on luotu palvelemaan lapsiperheiden tarpeita. Se sisältää monenlaisia virikkeitä ja arjen hahmottamista tukevia materiaaleja, joista voi ottaa kopioita. Laatikko on varattavissa ja lainattavissa ilmaiseksi kirjastokortilla Vaara-kirjastoista. Sen on koonnut Perpe-keskus (Perheperustaisen kuntoutuksen kehittämiskeskus). Lisää tietoa Konsti-boxista löydät täältä . Laatikoita on täällä lähialueiden kirjastoissa erilaisia, mutta kaikki sisältää pääpiirteittäin samat asiat. Magneettitaulun saa kätevästi kiinni jääkaapin oveen, ja siihen voi kirjoittaa vaikkapa ruokalistan tai lähipäivien aikataulun selkeyttämään arkea. Annoin esikoisen vähän kokeilla sitä, mutta tu

Koko perheen koronapäiväkirja

Kuva
Tässä on meidän perheen koronakertomus päivä päivältä. Aloitan päivästä, jolloin todennäköisesti sain tartunnan. Minut on rokotettu kahdesti, kolmas rokote viivästyi flunssan takia ja on vielä ottamatta. Miehellä on kolme rokotetta. Päivä 1 Vierailemme vauvan kanssa siskoni luona. Heidän perheessä on sairastettu koronaa, ja viimeisen sairastajan karanteeni on päättynyt kaksi päivää sitten. Huolehdimme käsihygieniasta ja turvaväleistä erityisen tarkasti. Päivä 2 Koko perhe on terveenä. Käymme esikoisen ja miehen kanssa hiihtoretkellä. Vierailen vauvan kanssa äitini ja isäni luona. Päivä 3 Herään aamulla painajaiseen. Lihakset on jumissa. Ajattelen, että hiihtokunnossa on kyllä parantamisen varaa, kun noin vähästä lihakset kipeytyy. Illalla kurkussa tuntuu lievää karheutta. Vauva on tavallista itkuisempi. Mies lähtee työmatkalle. Päivä 4 Lapset yskivät yöllä ja ovat aamulla räkäisiä. Minulla on tukkoinen olo ja lihakset vieläkin jumissa. Lounaalle perunoita kuoriessani keuhko

Varhaishiihtoloma + sokeriton kaakao

Kuva
Etäopiskelun parhaita puolia on se, että voi kesken kouluviikon siirtyä spontaanisti 400 kilometriä luoteeseen. Miehen opeharkka loppui juuri ja kandikin on palautettu, joten nyt oli oikein sopiva hetki siirtyä viikoksi mummolaan varhaishiihtolomalle. Lasten mummolat on kätevästi 15 kilometrin päässä toisistaan. Oltiin tämä päivä vauvan kanssa minun kotona (kyläiltiin aiemmin myös koko perheellä), kun mies kirjoitti esseetä taaperon kanssa toisessa mummolassa. Sain äitiltä paljon uusia pistokkaita: rönsyliljoja, anopinhampaan, hopea- ja kultaköynnöksen sekä muratin. Vauva touhusi mummon ja papan kanssa ja minulla meni monta tuntia mullassa möyriessä, kun hoidin äitin kasveja ja istutin uudet pistokkaat ruukkuihin. Niin ihanaa saada lisää vihreyttä kotiin! Ennen lomaa hain Torin kautta taaperolle ensisukset sauvoineen ja pussillisen jämälankoja. Nyt onkin ollut mukavasti aikaa tehdä käsitöitä ja hiihdellä. Jämälangoista aion virkata köynnöksille amppelit. Anoppil

Ruuan kasvatus sisällä nollabudjetilla

Kuva
Tänä vuonna olen odottanut kevättä aivan erityisen paljon. Ehkä siksi innostuin jo tammikuussa kokeilemaan ruuan kasvatusta sisällä. Tulokset näyttävät lupaavilta, vaikka en olekaan vielä raaskinut kerätä satoa syötäväksi. Kasvatuspuuhiin ei ole kulunut yhtään rahaa, vaikka välillä tekisi mieli ostaa kasvilaatikot parvekkeelle. Haaveena olisi nikkaroida ne itse ilmaisista jämälaudoista sitten, kun matokompostorista saadaan riittävästi multaa. Herneet, porkkanat ja perunat on toki ostettu kaupasta ruokaostoksilla, mutta niillepä ei montaa senttiä kerry hintaa. Ilmaista multaa matokompostista Joulukuussa aloitettu kompostointi on jo täydessä käynnissä. Madot syövät ahkerasti ja tuottavat multaa, mutta lieropopulaatio ei ole toistaiseksi vielä lisääntynyt. Meillä on tällä hetkellä keittiössä matoloina kaksi kymmenen litran muovilaatikkoa, joissa molemmissa on 20 matoa ahmimassa biojätettä ja kananmunakennosilppua. Laitoin matolaan aluksi sekaan vanhaa multaa. Se muuttui muuta