Vihreyttä kotiin ekologisesti

Kukat ja viherkasvit piristävät paljon arkeani. Leikkokukkiin, kesäajan parvekekukkiin ja sisäkasveihin saisi uppoamaan paljon rahaa.

Viime viikolla päätin ostaa parvekkeelle amppeliin kukkia. Kun kotimme läheltä ei tuntunut löytyvän yhtään puutarhamyymälää, päätinkin poimia kukkia luonnosta. Kirkkaankeltaiset peltokanankaalit oikein pursuavat iloa! Näistä kukista ei löytynyt ötököitä, joten poimittiin niitä myös ruokapöytään ystäväni yllätyssynttäreille. Viirinauhan askartelin paperinkeräyslaatikosta löytyneistä kierrätyspapereista.

Äidilläni on kokonainen kukkapöytä täynnä viherkasveja. Hänellä on kaunis tapa tarjota pistokkaita kaikille halukkaille, ja monet sukulaiset ja ystävät niitä ilahtuneena kantavat kotiinsa. Oikealla näkyvän jukkapalmun olen saanut äidiltäni. Varresta katkaisemalla ja vesilasissa juurruttamalla yhdestä palmusta on saatu vaikka kuinka monta muille jaettavaksi. Se on kuulemma rakkauden palmu: äiti sai sen nuorena isältä lahjaksi.

Minulla on ollut enemmänkin huonekasveja, mutta ne kuihtuivat lomamatkan aikana. Muraattia ja rönsyliljaa jäi ikävä. Ehkä saan äidiltä uudet pistokkaat, jos pyydän nätisti.

Isot, saviset kukkaruukut sain roskalavalta ja amppeliruukun entiseltä naapuriltani. Kukkapöydäksi nappasin mieheni tekemän urkupenkin. Tykkään siitä paljon. Se on anoppilan jämälankuista nikkaroitu. Pinta on ihanan rehellinen ja käsittelemätön. Kuvassa näkyvät verhot sain ystävältäni äitiyspakkauksen reunaverhona, mutta yhden ompeleen ratkomalla sain siitä olohuoneeseen kauniin kapan. Nykyään näkee harvemmin noin kauniita kankaita. Alun perin verhot olivat ystäväni äidin.

Olisi mukavaa asua omakotitalossa ja vaihdella ulkokasvien pistokkaita naapureiden kesken. Siitä jään vielä haaveilemaan.