Onnistunut ostolakko
Meidän koko perheen ostolakko on sujunut hienosti. Pinnalla olevia tunteita lakkoon liittyen ovat vapaus, helpotus ja keveys. Marraskuussa pohdimme, voisiko tästä tulla koko elämän mittainen elämäntapa. Nyt ostamattomuudesta on tosiaan tullut meille toistaiseksi luonteva elämäntapa.
Alku
Ennen varsinaisen ostolakon aloitusta olimme olleet jo lakossa muutamia viikkoja kerrallaan. Olimme tehneet vuoden sisään kolme suurta taidehankintaa, joten koti tuntui valmiilta. Oli oivallinen hetki aloittaa lakko. Kuvassa seinällä Mirjami Kinnusen Matka.
Arki ostolakossa
Kun on kanssakäymisissä perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa tajuaa, miten erilaista elämää me elämmekään. Kotona arki ilman ostamista tuntuu täysin normaalilta ja tavalliselta. Ei ole ollut yhtään ikävä shoppailemaan.
Prismassa ruokaostoksilla mielessä käy joskus häivähdys ostamisen euforiasta ja mieli on hetken haikea. Silloin heitän vain lisää löylyä ja sanon itselleni: Anna mennä vain. Kerää ostoskärryt täyteen tavaraa ja nauti!
Hetken kiertelyn jälkeen huomaan, etten kerta kaikkiaan tarvitse yhtään mitään. Sitten suuntaan tyytyväisenä valikoimaan ostoskärryyn värikkäitä kasviksia ja hedelmiä. Ruokaa meillä sentään vielä ostetaan.
Tunnustuksia
Toisin kuin odotimme, haasteita ei ole juurikaan ilmaantunut. Kaksi kertaa olemme "rikkoneet" ostolakkoa. Keittiön matokompostoria perustaessamme kävimme ostamassa purkillisen matoja Motonetistä. Lisäksi ostimme kirpparilta puolisolleni housut ja kauluspaidan.
Hänellä on valmiiksi minimalistinen määrä vaatteita, ja ainoat asialliset housut kävivät liian isoiksi. Ne olivat muutenkin hyvin kuluneet, joten siitä asiallisuudestakaan ei ollut enää takeita. Siispä lähdimme hattu kourassa SPR:lle housuostoksille. Ostimme myös puuttuvan valkoisen kauluspaidan. Jos olette joskus miettineet, mitkä ne kuuluisat ostohousut oikein on, niin meillä on nyt sellaiset.
Miehen suhtautuminen ostolakkoon
Minua on siunattu ennakkoluulottomalla ja rohkealla miehellä, joka suostui oitis ostolakkoon. Ammennan tästä elämäntavasta enemmän inspiraatiota kuin puolisoni, mutta hän on siihen erittäin sitoutunut. Toimimme vuorotellen takaseininä toppuutellen toistemme ostohaaveita. Jotkut ostohaaveet, kuten sähköauton hankkiminen, ovat itäneet miehessä hämmästyttävän sitkeinä pitkään. Olemme haaveilleet siitä myös yhdessä. Ehkä haave käy vielä toteen, jos sähköautolle on joskus oikeaa tarvetta.
Puolisoni ei ole vielä sisäistänyt ostolakkoa yhtä perusteellisesti kuin minä. Hänellä on monia säännöllisiä ja toistuvia ostohaaveita. Minun suustani voi kuitenkin joskus kuulla yllättäen: "Nyt pistetään elämä ranttaliksi ja ostetaan parvekkeelle istutuslaatikot!". Sellaiset tunteet kuitenkin menevät onneksi nopeasti ohi.
Ostamattomuuden ihanuus
Ostolakon parhaita puolia ovat avartuva koti, tyytyväinen mieli, säästyvät luonnonvarat, omistamisen tarpeesta irrottautuminen, itsensä kohtaaminen, ajatusmaailman ravistelu ja rahan säästyminen. Koko meidän omaisuutemme on jo kertaalleen konmaritettu, mutta ostolakon aikana olemme luopuneet aivan käsittämättömästä määrästä tavaraa. Kaapit väljenee ja varasto tyhjenee, mutta meiltä ei vieläkään puutu mitään.
Minusta lakko on harhaanjohtava ilmaisu ainakin meidän tapauksessamme. Parempi ilmaisu voisi olla, että olemme vapautuneet ostamisen tarpeesta.
Hei, kiinnostava postaus.
VastaaPoistaOstolakko on tosiaan siitä hyvä, että voit vihdoin lopettaa kuluttamisen. Sinulla, ja nykyään minulla, kolme isointa menoerää ovat asuminen, ruokakauppa ja liikenne. Liikenne on itsellä myös nykyään vähäistä, koska autoa ei ole, ja kun downshiftaan tyyöelämästä niin en bussejakaan tarvitse entiseen malliin. Minulle tärkeintä elämässä ei ole raha, vaan aika. Uskon, että näin sinäkin ajattelet. Rahaa saa aina töitä tekemällä lisää, muttei aikaa tehdä asioita, joita aidosti rakastaa eikä ehdi työn vuoksi. Nyt on vielä inflaatio, joten ostelen ruokaa ja käyttötavaraa varastoon, osin myös vaatteita huippualennuksista. Sitten kun se vaate menee riekaleiksi, otetaan kaapista uusi, hinta on maksettu aiemmin 50-70 prosentin alennuksista. Juurin tein tilauksen Tokmanniin ja ostin kuivaruokaa, kun sain 10 euron alennuskoodin 50 euron tilaukselle, eli maksoin 40 euroa. Samat ostokset Prismasta maksaisivat helposti yli 50 euroa. Varautuminen näin kuviaruoalla esimerkiksi aiheuttaa sitä, että seuraavassa kuussa ruokakaupasta ei tarvitse juuri mitään rahdata, kun samalla ostan tarjouksesta lihaa ja leipiä esim. ilta-alesta pakastimeen. Näin saa kulut minimiin, vaikka joinakin kuukausina tarjouksiin meneekin paljon rahaa. Näitä nuukailuvinkkejä tuntuu joillakin aina olevan käytössä, mutta liian moni ei näe siinä mahdollisuutta.
Ehkä, ehkä kaikille se aika ei ole rahaa tärkeämpää. Vaikka pitäisi.
Aika on ainoa rajallinen resurssi.
Ja sitten kun sitä rahaa on tarpeeksi, rahalla voi ostaa aikaa!
Näinhän se on, aika on tärkein resurssimme. Raha on vain välttämätön paha. Mielenkiintoinen ajatus tuo hamstraaminen, täytyypä harkita hyvin säilyvien ruokien osalta.
Poista